Päätimme viime vuoden puolella lähteä keväällä hiihtovaellukselle. Tänä talvena ei sitten metriäkään hiihdetty Etelä-Suomessa, mutta emme antaneet sen häiritä vaan pakkasimme sauvat mukaan ja suuntasimme kohti Repoveden Kansallispuistoa. Lappi tuntui hieman liian kaukaiselta kolmen päivän retkeä ajatellen, koska siitä olisi mennyt liian suuri osa ajomatkoihin. Jakke oli käynyt Repovedellä useaan otteeseen, joten suunnittelu oli helppoa ja saimme kätevästi niputettua päänähtävyydet reitin varrelle. Lähdössä aina kestää, koska kauppa ja kahvitauko. Pääsimme torstaina Riippusillantien parkkipaikalle vasta pimeän tultua, joten siirryimme vain lyhyen pätkän riippusillan yli Lapinsalmen kodalle, jossa vietimme yön ja valmistauduimme päivän koitoksiin aamupalan lomassa.
Perjantai valkeni mukavan aurinkoisena. Lämpöä oli viitisen astetta, mutta navakka tuuli puhalsi avoimilla paikoilla välillä melko rajusti. Ensimmäinen nähtävyys olis Katajavuoren kalliot, josta olikin huikeat näkymät yli Repoveden.
Kiersimme Katajajärven lännen puolelta. Järvessä on lukuisia hienoja niemiä, jotka sopivat mainiosti taukopaikaksi. Järven pohjoispäädyssä oleva puro oli sopivasti auki, joten siitä oli helppo kauhoa raikasta juomavettä. Pääsääntöisesti liikkuminen oli melko vaivatonta, mutta muutamissa varjopaikoissa polut olivat kauttaaltaan jäässä ja vaativat hieman varovaisempia askeleita.
Söimme Kuutinkanavalla nopean kenttälounaan ja jakoimme kohti Mustalamminvuoren näkötornia. Maisemien ja kovan tuulen ihailun jälkeen otimme suunnan kohti Olhavaa, jonne oli muutaman kilometrin matka.
Saavuimme Olhavalle juuri sopivasti ennen auringon laskua. Olhavanvuori on varsin puhuttelava paikka ja on helppo ymmärtää, miksi se kiehtoo kiipeilijöitä. Emme valitettavasti päässeet tutkimaan kuuluisaa Kantti-reittiä sen tarkemmin heikon jäätilanteen takia. Kallion päältä se näkyy kyllä osittain.
Aurinko laski pilvien taakse ja jatkoimme matkaa Valkjärvelle, johon leiriydyimme yöksi.
Lauantaiaamu valkeni kirjaimellisesti, nimittäin räntäsateen saattamana. Kamat pysyivät kuitenkin kohtuu hyvin kuivina, joten makuupussin lämmöstä pois siirtyminen ei tuntunut edes kovinkaan vastenmieliseltä. Taisimme muuten nukkua yli 10 tunnin unet.
Eipä ole taipaleelle lähtemistä ilman kunnon aamiaista. Perus suoritus puuron ja kahvin kera toimii aina hyvin kun sitä tukevoittaa reilulla makkaraleivällä. Ja kukkotökötillä.
Valkjärveltä kävelimme takaisin Kuutinkanavan suuntaan. Siellä olikin kodassa tulet valmiina, joten pidimme evästauon. Luonnollisesti makkaraa kukkotökötillä. Jatkoimme Kapiaveden nuotiopaikalle nauttimaan räntäkahvit.
Höpistiin taas Lapinsalmen kodalla nauttien lämpimistä juustoleivistä, sekä mac & cheese pussiannoksista, joihin kaikki onnistuivat laittamaan vaaditun vesimäärän tuplana. Eli makaroni-juustokeittoa tuli. Väsymys voitti retkeilijän ja menimme nukkumaan jo ennen kymmentä. Aamulla olimmekin tikkana seiskan jälkeen jalkeilla ja pekonia paistamassa.
Sunnuntaina oli luvassa vain lyhyt rykäisy takaisin parkkipaikalle Lapinsalmen riippusillan yli. Sää oli hieman pakastunut, joten ilma oli kuivempaa. Tunnelma metsässä oli kaikinpuolin varsin rauhallinen ja mukava.
Repovesi yllätti kyllä erittäin positiivisesti niin maisemien kuin paikkojen siisteyden osalta. Retkeily on erittäin vaivatonta kun reitit ovat selkeästi viitoitettu ja tulipaikkoja tai laavuja on suht tiheään. Tulipaikoilla puuvarastot suorastaan pursuivat koivua, jota oli helppo pilkkoa nuotiota varten. Kuivakäymälät olivat oikein siistejä ja muutenkin paikat olivat erittäin hyvässä kunnossa. Kuutinkanavalla ja Olhavalla on pumppukaivot, joiden vesi oli hyvää ja raikasta. Repoveden kansallispuisto sopii siis hyvin myös lapsiperheiden kesäretkipaikaksi. Toki reiteillä on melko suuria korkeuseroja, mutta etäisyydet eivät ole kovin pitkiä. Osan suurimista mäistä pystyy myös kiertämään hiekkateitä pitkin. Itselle tuo tuntui suorastaan luksusretkeilyltä kun sai istua penkillä ja ajoittain oli kattokin pään päällä. Vahva suositus niille, jotka haluavat nauttia hienoista maisemista vain reilun kahden tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta.
© 2026 Erik Plankton